Hellurei!
Tässä yksi huono puoli blogin pitämisessä jos siihen ei oo täyttä intohimoa.. helpommin tulee Faceen rustattua lyhyempi tai pidempi tilannekatsaus kun se on aina siinä "hollilla", tätä blogii varten pitää ns. "tulla".
Mielessä oli monia juttuja kirjottaa jo ennen lähtöä ja kaikkee, mutta olkoot, ne on jo taaksejäänyttä, joten keskitytään tähän hetkeen.
Perheessä ollaan ensimmäistä viikkoa. Tämä viikko isän kanssa, ensi viikosta alkaa 100% "omavastuu". Viikko mennyt todella hienosti, oon niin ylpee pojista että ne on osannu aika hyvin käyttäytyä mun kanssa jne, mutta ennen kaikkea oon ylpee itestäni, miten kaikki on hoitunu, miten tuun toimeen, autolla ajo, yleiset arjen rutiinit jne.
Palataan vähän taaksepäin.
Viimeinen yö kotona oli aivan järkky tunnepuoleltaan, vaikka en vieläkään tällä hetkellä ole sisäistänyt sitä vuoden poissaoloa.
Lentomatka oli todella easy, luulin että pillitän koko ajan, mutta se menikin oikeestaan innostuneissa merkeissä.
Training school - viikko oli tosi jees, todella paskoista sängyistä huolimatta. Kaiken kruunas New York iltapäivä. Olihan se hieno paikka, mutta ei sen kummempi kuin muutkaan suurkaupungit, vaikka ehdottomasti haluun vierailla monta kertaa lisää.
Perjantain ja perheisiin lähdön aikana tuli sellanen olo, että jahas, eiköhän sittenki kotii, tää oli ihan kiva "irtiotto" ja toi New Yorkin tuli nähtyä..
Viikonloppu oli aivan j ä r k y t t ä v ä. Mulla oli niin paha henkinen paha olo, et olin aivan varma et oksennan. Perheeseen saavuttua mulla oli sellanen olo et eivittu eihelvetti miten keksin tekemistä koko vuodeks tässäkö tää nyt on, pidättelin itkuu koko ajan, mihin oikeen lähdin, olo ei tunnu yhtään tervetulleelta..
Melkeimpä kaikki Au Pairit saaneet "tervetulolahjoja", joillain jopa "bileitä" kera hostien vanhemmat jne. En ois tarvinnu mitään sellasta, ehkä lähinnä vaan aikaa mulle, jotain pientä edes, mikä ois tehny mun olon paremmaks. Tuntu, että nää jatko "elämäänsä" vaan ku mua ei oliskaan. Toki ymmärrän, että oon näille jo viides vai, niin ei ne ehkä ees osaa aatella silleen mitään et pitäis mua varten jtn. Jotenki vaa ärsytti niin helvetisti että niillä oli nii paljo menoja ja kaikkee "omaa". Ku mä sain niiltä hädin tuskin halit.. ehkä odotin sit liikoja?! emt. ymmärtäkää muakin. :)
Lauantai paheni pahenemistaan. vollotin varmaan almost koko päivän. sunnuntaita kohden helpotti ja PARAS JUTTU koko viikonlopussa oli kun tapasin 2 alueella olevaa suomalaista tyttöö! Ne on tosi kivoja ja ollaan jo tavattu toistamiseen. Time flies with them. I guess it's a good thing, ha? Oon niin häppy tosta ja se merkkaa mulle paljon. :))
En osaa sanoa pidänkö tästä kaupungista vai en.. enkä oo viettäny itekseni aikaa vielä yhtään ulkoilmassa tms. Eiköhän senkin aika tule. Jotenkin on sit kuitenkin iltasin niin poikki. Aikaerorasitukset vieläkin. Aamu 11 sulla olo ihan alkuillassa ja illalla ku käyt nukkuu tuntuu aamuyöltä.. niinkun kello Suomes onkin..
Ai nii! Kaiken paskadramaattisen viikonlopun keskellä mulla ei kuitenkaan missään kohtaa iskeny ns. ikävän tunteet, tai et haluisin kotiin tai mitään sellasta. Vielä ei oo tarvinnu avata mun lahjaks saamia kirjekuoria "avaa kun iskee ekan kerran koti-ikävä" tms ;)
Niin joo. Pankkitilin avaamiseksi yleensä tarvitaan social security number, ja kun mulle oltiin sitä maanantaina hakemassa, tokaisivat he, että menee 2kk. Mä oon vittu heinäkuuskin vielä tyylii ilman pankkitiliä täällä. Toivon et toi käteismaksu rullaa siihen asti, ei kehtais joka viikko perhettä sit muistuttaakkaan.. joo siis syynä se, että niitten pitää todistaa mun olemassaolo tms. Ja ongelma oli, että mun nimi on L IIIIAN PIIITKÄ. Ku se nyt on passissa niinku se on, etunimi ja toiset ja kolmannet jne. Can u imagine?
Jos oisin pelkkä Nina tms, niin ei ongelmaa.. muutma kirjain lisää tekee siit sadan vuoden projektin. Vitun Amerikka!
- jatketaan harjotuksia,
Ninsku
