Mä en ikimaailmassa ajatellut, että mun lähtö menisi niin pitkälle kevääseen 2016. No, parempi myöhään, kuin ei milloinkaan. =)
Tässä ja seuraavassa julkaisussa tulen käsittelemään, miten kaikki on edennyt alusta tähän päivään asti. Viime kesän julkaisuista on aikaa ja sen osilta blogin alkuperäinen ideakin käsitellä kaikkea tuntemuksia jo ennen kuin hakupaketti on edes matkalla ja hakuvaiheen aikana, muuttuukin nyt tylsäksi tavalliseksi Au pair blogiksi. XD Pysyköön matkassa mukana, ken tahtoo.
Hakuvaiheen aloitus
Valitsin järjestökseni EurAuPairin. Järjestö näytti toimivalta ja hyvältä, hinta oli sopiva ja yksi kaverini vietti oman Au Pair vuotensa tämän järjestön kautta.
EurAuPairin sivujen kautta täytin pienen hakulomakkeen marraskuussa 2014, ja haastatteluaika sovittiin helmikuulle 2015. Pari viikkoa haastattelun jälkeen sain tiedot ohjelmaan hyväksymisestä ja oli aika kasata hakupaketti valmiiksi kaikkine liitteineen.
Kevään vietin ulkomailla ja kesässä olit omat menonsa, joten hakupaketin sain matkaan vasta syys-lokakuun vaihteessa.
Heti mulle tuli sellainen olo, että aika piankin saattaisi tapahtua. Aloin jopa jo vähän "pelkäämään" lähtöä tässä kohtaa ja että kun mulla ei ollut mitään, missä olin niin "kiinni" (työ/opiskelu) niin olin "vapailla markkinoilla" alusta alkaen.
EurAuPairilla sai laittaa aluetoiveen ja osavaltio toiveeksi laitoin Texasin. Siinä osavaltiossa on jotain todella kiehtovaa. Muuten toivoin itärannikkoa sijainniksi.
Toi loppuvuosi oli jotenkin piinaavaa aikaa, kaikki kyseli ihan koko ajan et missä mennään koska nyt lähet mitämitä, se oli aivan saatanan raivostuttavaa kun mulla itelläkään ei ollut mitään uutta tietoa. Toki "kaikilla" oli sit varmaan jonkunnäkönen mielikuva, et kun paperit on maailmalla ja olen ihan koska vaan valmis lähtemään, niin et se tapahtuis samantien. Ja moni ihmetteli, miksei nyt mitään uutta tapahdu.. niin, itsekään en tiedä vastausta siihen.
Järjestön kanssa olin paljon tekemisissä viikoittain, sain aina nopeasti vastaukset ja hyvää palvelua. Järjestö loppuvuodesta ilmoitti, että hakemustani luetaan aktiivisesti USA:ssa ja alkuvuosi on aina otollisempaa aikaa "työllistyä".
Juuri ennen uutta vuotta sain uuden kontaktin 5 lapsisesta perheestä. Heistä innostuin kovasti. Heidän mieltään jäi kuitenkin askarruttamaan parisuhteeni ja erään skype-puhelun jälkeen tokaisin kotiväelle, että jos mua ei valita, niin tiedän tasan missä syy on. Ymmärränhän mä toki senkin, että jos perheellä on esim jäänyt yksi huono kokemus, sitä suhtautuu varautuneemmin tuleviin.. tän jälkeen olin todella pettynyt ja vihainen.
Vuodenvaihteen jälkeen huvikseni katselin myös jo muita juttuja, vaikka tiesin, etten todellakaan luopuisi Au Pair haaveista. Hain koulunkäynnin avustajan paikkaa ja Aurinkomatkojen matkaopas haussa pääsin jopa toiseen vaiheeseen videohaastatteluihin...
Tämän jälkeen jatkuva sähköpostin vahtiminen tunti toisensa jälkeen.. se oli jo pakkomielteistä, mutta kun odotit jännittyneenä.. :D Tälle perheelle suhteeni oli täysin ok ja heiltä sain jo päivä rutiinitkin kellontarkkaan s-postiini ym kaiken mahdollisen. Sijainti oli ihana, New Yorkin Long Island, lapset täydellisessä iässä. Tästä perheestä jopa Anttikin innostui ja oltiin aika täpinöissä molemmat.. Kunnes... yhdessä yössä kelkka kääntyi ja seuraavana olikin hirveä pettymys sähköpostissa; heidän edellisellä Au Pairilla oli ilmeisesti sitten niin kiire lähteä, että he eivät ehtineet odotella mua saapuvaksi maahan, vaan valitsivat maansisäisen nannyn/lastenhoitajan. Olin kuulemma kärjessä heidän listallaan jos jotain tapahtuisi, ja toivottivat hyvää jatkoa. You seem lovely. Yeah.
Olin taas taas todella pettynyt ja vähän harmissani siitä, kun tiesin, että tällä kertaa kyse/vika ei ollut niinkään mussa.. minkäs teet.
Järjestön kanssa oltiin aktiivisesti yhteydessä ja heillä ei kuitenkaan ollut sanoa mitään takeita siitä, kauanko voi mennä että tulee taas uusi kontakti...
Olin jo aikaisemminkin miettinyt järjestön vaihtoa ajatuksen tasolla, (sekö muka kaiken muuttaisi, jos perheet on tollasia perseitä??) mutta tässä vaiheessa aloin todella tutkia myös muita vaihtoehtoja. Cultural Care tuntui varteenotettavalta, mutta hinta kauhistutti mua. Päätin jatkaa matkaa ja EurAuPairille sanoin, että voi jatkaa mun "kirjoilla olemista" maaliskuulle, kun alun alkaen hakemuksen lähetettyäni se oli helmikuulle.
Toinen perheistä ei mulle ikinä koskaan meidän skype-keskustelun jälkeen laittanut yhtikäs mitään, vastannut mihinkään... tosin toi puhelukin meni vähän plöröks molempien väärinkäsityksestä johtuen, lieneekö siinä sit syy, kun olin 15min myöhässä koneen ääressä ni eipä vastata tolle enää mitään? Who knows..
Mua ei tainnu sit enää edes tän toisen perheen kohdalla niin paljon kiinnostaa, kun en edes muista miten näiden kanssa päätty sit kaikki.. Tottakai tein ja juttelin parhaani, mut jotenkin sit vaan ajattelin, ettei tääkään nyt tärppää, ni olkoon. Pessimisti ei pety. Sit tais tullakkin parin päivän päästä sähköposti, että valittiin Au Pair joka löydettiin jo ennen sinun kanssa juttelua. Kiitos sulle ja olet ihana ja heti listassamme seuraavana jos jotain käy jnejne. Plaaplaa. :)
Ja mites sitten tilanteet jatkui..
..siitä lisää seuraavassa julkaisussa...
<3 Ninsku
EurAuPairilla sai laittaa aluetoiveen ja osavaltio toiveeksi laitoin Texasin. Siinä osavaltiossa on jotain todella kiehtovaa. Muuten toivoin itärannikkoa sijainniksi.
Ensimmäinen kontakti
tuli jo aika pian ja mistäs muualtakaan, kuin Texasista. Olin iloinen, mutta kemiat ei perheen kanssa kohdanneet. Tästä "panikoiduin" pikkasen ja aloin suunnittelemaan ja sopimaan läksiäisilleni sopivaa ajankohtaa. (Läksiäisistä oma julkaisunsa). Loppuvuosi meni vailla tietoa tulevasta ja toivoinkin, ettei enää tulisikaan mitään "äkkilähtöä" , haluaisin viettää joulun ja vuodenvaihteen vielä kotona. Tammikuussa olisin sitten valmis vastaanottamaan uudet tuulet.Toi loppuvuosi oli jotenkin piinaavaa aikaa, kaikki kyseli ihan koko ajan et missä mennään koska nyt lähet mitämitä, se oli aivan saatanan raivostuttavaa kun mulla itelläkään ei ollut mitään uutta tietoa. Toki "kaikilla" oli sit varmaan jonkunnäkönen mielikuva, et kun paperit on maailmalla ja olen ihan koska vaan valmis lähtemään, niin et se tapahtuis samantien. Ja moni ihmetteli, miksei nyt mitään uutta tapahdu.. niin, itsekään en tiedä vastausta siihen.
Järjestön kanssa olin paljon tekemisissä viikoittain, sain aina nopeasti vastaukset ja hyvää palvelua. Järjestö loppuvuodesta ilmoitti, että hakemustani luetaan aktiivisesti USA:ssa ja alkuvuosi on aina otollisempaa aikaa "työllistyä".
Juuri ennen uutta vuotta sain uuden kontaktin 5 lapsisesta perheestä. Heistä innostuin kovasti. Heidän mieltään jäi kuitenkin askarruttamaan parisuhteeni ja erään skype-puhelun jälkeen tokaisin kotiväelle, että jos mua ei valita, niin tiedän tasan missä syy on. Ymmärränhän mä toki senkin, että jos perheellä on esim jäänyt yksi huono kokemus, sitä suhtautuu varautuneemmin tuleviin.. tän jälkeen olin todella pettynyt ja vihainen.
Vuodenvaihteen jälkeen huvikseni katselin myös jo muita juttuja, vaikka tiesin, etten todellakaan luopuisi Au Pair haaveista. Hain koulunkäynnin avustajan paikkaa ja Aurinkomatkojen matkaopas haussa pääsin jopa toiseen vaiheeseen videohaastatteluihin...
Kun kananmunat saivat jäädä :D
Yksi tammikuinen keskiviikko ilta töiden jälkeen, kello lähemmäs 22:30, keittelen ja kuorin kananmunia iltapalaks, kunnes Antti huutaa et sun puhelin soi. Aattelin et joko äiti tai iskä. Kunnes selvisikin näytöstä, et puhelu tulee New Yorkista.. Perheen isä sieltä soitteli ja siinä tovi puhuttiin ja kyseltiin puolin ja toisin. He tarvitsisivat Au pairia helmikuun lopusta alkaen. Se yö meni levottomasti, kuumeisesti odotin seuraavaa aamua, jolloin olisi vuorossa puhelut äidin kanssa.Tämän jälkeen jatkuva sähköpostin vahtiminen tunti toisensa jälkeen.. se oli jo pakkomielteistä, mutta kun odotit jännittyneenä.. :D Tälle perheelle suhteeni oli täysin ok ja heiltä sain jo päivä rutiinitkin kellontarkkaan s-postiini ym kaiken mahdollisen. Sijainti oli ihana, New Yorkin Long Island, lapset täydellisessä iässä. Tästä perheestä jopa Anttikin innostui ja oltiin aika täpinöissä molemmat.. Kunnes... yhdessä yössä kelkka kääntyi ja seuraavana olikin hirveä pettymys sähköpostissa; heidän edellisellä Au Pairilla oli ilmeisesti sitten niin kiire lähteä, että he eivät ehtineet odotella mua saapuvaksi maahan, vaan valitsivat maansisäisen nannyn/lastenhoitajan. Olin kuulemma kärjessä heidän listallaan jos jotain tapahtuisi, ja toivottivat hyvää jatkoa. You seem lovely. Yeah.
Olin taas taas todella pettynyt ja vähän harmissani siitä, kun tiesin, että tällä kertaa kyse/vika ei ollut niinkään mussa.. minkäs teet.
Järjestön kanssa oltiin aktiivisesti yhteydessä ja heillä ei kuitenkaan ollut sanoa mitään takeita siitä, kauanko voi mennä että tulee taas uusi kontakti...
Olin jo aikaisemminkin miettinyt järjestön vaihtoa ajatuksen tasolla, (sekö muka kaiken muuttaisi, jos perheet on tollasia perseitä??) mutta tässä vaiheessa aloin todella tutkia myös muita vaihtoehtoja. Cultural Care tuntui varteenotettavalta, mutta hinta kauhistutti mua. Päätin jatkaa matkaa ja EurAuPairille sanoin, että voi jatkaa mun "kirjoilla olemista" maaliskuulle, kun alun alkaen hakemuksen lähetettyäni se oli helmikuulle.
Kahdet kaksoset
Tammikuun loppupuolella sain samaan aikaan 2 perhekontaktia. Molemmissa perheissä oli kaksoset. Olin avoin kaikelle, ja vaikka jopa toivoinkin vauvaperheeseen, halusin samalla myös sellaiseen, missä lapsi olisi niin vanha, että musta jäisi jokin muisto/mielikuva ILMAN valokuvia.. eli vaikka olin näistä innoissani/en ollut niin täpinöissäni. Ehkä enemmän sit silleen, että jos ne mut nyt sit valitsee, niin "mennään sit"...Toinen perheistä ei mulle ikinä koskaan meidän skype-keskustelun jälkeen laittanut yhtikäs mitään, vastannut mihinkään... tosin toi puhelukin meni vähän plöröks molempien väärinkäsityksestä johtuen, lieneekö siinä sit syy, kun olin 15min myöhässä koneen ääressä ni eipä vastata tolle enää mitään? Who knows..
Mua ei tainnu sit enää edes tän toisen perheen kohdalla niin paljon kiinnostaa, kun en edes muista miten näiden kanssa päätty sit kaikki.. Tottakai tein ja juttelin parhaani, mut jotenkin sit vaan ajattelin, ettei tääkään nyt tärppää, ni olkoon. Pessimisti ei pety. Sit tais tullakkin parin päivän päästä sähköposti, että valittiin Au Pair joka löydettiin jo ennen sinun kanssa juttelua. Kiitos sulle ja olet ihana ja heti listassamme seuraavana jos jotain käy jnejne. Plaaplaa. :)
Ja mites sitten tilanteet jatkui..
..siitä lisää seuraavassa julkaisussa...
<3 Ninsku
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti